Kuivaliha pitää tiellä – ja ladulla

Kirjailija Seppo Saraspää on kuivalihan ystävä.

Kuva: Kirjailija Seppo Saraspää on kuivalihan ystävä.

Kuivaliha on pohjoinen perinneruoka, eräs ihmiskunnan ensimmäisistä säilyvistä liharuuista. Sen voimin ovat entisten aikojen asukkaat pärjänneet monen tiukan paikan yli. Nykyäänkin kuivaliha on erittäin käytännöllistä retkimuonaa: kevyttä, energiapitoista ja säilyvää.

Kotimaista kuivattua poronlihaa ei saa ostettuna monestakaan paikasta. Liha-alan yrittäjät kertovat, että liha kevenee kuivattaessa noin 60 prosenttia. Näin kuivalihan hinta nousee tavalliselle kuluttajalle kovin korkeaksi, eikä sitä kuulemma kannata valmistaa myyntiin.

Pohjoisen asukkaille kuivalihan tekeminen kevätaikaan on kuitenkin yhä normaali vuodenkiertoon kuuluva askare. Kuivalihan teko-ohjeita on yhtä paljon kuin tekijöitäkin, mutta useimpien mielestä paisti on parasta lihaa kuivattavaksi. Lihoista poistetaan ylimääräinen rasva ja kalvot, jotka estävät suolan imeytymisen. Puhdistettu liha paloitellaan lihasyitä pitkin muutaman sentin paksuisiksi suikaleiksi.

Liha suolataan, joko karkealla suolalla tai suolaliuoksessa. Suolan annetaan imeytyä lihoihin sopivaksi katsotun ajan. Sen jälkeen lihat nostetaan ulos aurinkoiseen ja ilmavaan paikkaan. Liha täytyy suojata verkolla, etteivät linnut ja muut eläimet pääse siihen käsiksi.

Maaliskuussa kelit ovat suosiollisimmat: päivät ovat aurinkoisia ja öisin on pakkasia. Kuivamisaika riippuu keleistä. Valmis kuivaliha nautitaan leikkaamalla siitä ohuita lastuja.

Teksti: Saariselän Sanomat (1.2.2013)

Leave a Reply